Ollako rehellinen vai voidako huonosti, siinä pulma.
Tänään takaisku tuntuu, huomenna puhuu. Kuuntele ja kasva.
Luetusta jälki, yksittäisistä kirjoista ei mitään. Sanamerten syvyyksissä humanismin alku ja loppu.
Aatteellisuus tappaa aatteiden ytimen, täydellisyyden ihanne vääristää hyvät tarkoitusperät betonisiksi dogmeiksi. Elonkorjaaja viimeistelee.
Kypsyyden korkein aste on mädäntyminen.
Läpijäätynyt puu halkeaa pehmeää helpommin. Niin ihminenkin.
Juridinen parisuhdesopimus: vähemmistöiksi tituleeraamillammekin oltava oikeus lyödä päätä seinään – virallistutetusti.
Menestyvän miehen takana armada osingoille pyrkiviä naisia, menestyvän naisen takana legioona sabotointihaluisia miehiä.
Kehityskeskustelu: unissakävelijä takaperinkävelee syöttötuoliinsa.
Yksimielisyyteen pakottaminen johtaa yhtä hyvään lopputulokseen kuin keltataudin lääkitseminen valkaisevalla ihovoiteella.
Poistaa peilit huoneista. Etsii vihattavaa, syyllistä. Yrittää vaientaa apua huutavan loukatun lapsen.
Eväinään tietämättömyydestä kumpuavat ennakkoluulot sekä niistä sikiävä asenteellisuus, suuntaa sivistyneistö piknikille oman mukavuus- ja vahvuusalueensa ulkopuoliseen metsään. Kompassina oma kupla selkeine karttasovelluksineen.
Isku, paniikki, putoaminen. Hiljaisuus, virkoaminen, valonpilkahdus – majakka. Nousu, hyväksyntä, selviytyminen – päämäärä. Kasvu.
Ole sitä millaiseksi et halua lapsesi tulevan.
Kohtuullisella päivittäisstressiannoksella majakka pysyy näkyvissä, liiallisella vauhkoonnuttaa kompassin pannen purjeet lepattamaan hallitsemattomasti.
Kipeimmät haavat elein ja ilmein komentaen, vaikenemalla puhuen.
Nauti matkasta Onnelaan, sillä perillä odottaa happikato – kultainen umpihäkki.
Joko tulet sellaiseksi mitä he eivät olleet tai tuhoudut.
Opetan ymmärtääkseni, oppiakseni. Selitän toiselle, itselleni.
Pelon ja niskaan hengittävän häpeän voittaminen. Sinuuntumisen alkupiste.
Tartu hetkeen, jotta se voisi tarttua sinuun – loppuelämäksesi.
Arimmilla kipupisteillä terävin näkö, virittynein tuntoaisti, herkimmät korvat.
Älykkyys tarjoaa valmiita vastauksia, viisaus kylvää siemeniä.
Katson ikkunasta ulos. Valitsen jalkineet.
Keho haurastuu, ymmärrys valpastuu. Etupihan väriloisto haalistuu, takapihan multa muhevoituu. Tuoksut sakenevat, varjojen ääriviivat pehmenevät. Rajallisuus puhuu.
Järjen on helppo hyväksyä mikä tahansa väistämätön, lopullinen. Emootio seuraa valovuosien päässä perässä.
Vaikka saisit ikimetsän paksuimman puun kaadettua, on maassa kiemurtelevalla juuristolla valta ja voima kampata sinut maahan sylkemään suustasi multaa ja sammalta, verta ja hampaita.
Pysähtynyt aika, kristallisoitunut hetki; ajaton, ikuinen – valoakin nopeampi.
Ikävä on rakkauden kunniavieras.
Odotamme taivaankannen kirkastavaa salamaa, vaikka niistä rajuinkin katoaa rytinän jälkeen jättäen loittonevaan horisonttiin unohduksen haalean muiston. Tasainen valo lämmittää syvimmänkin meren.
Rakkaus on peilisali, jonka keskiössä seisot toiveinesi ja pelkoinesi unelmiesi ja painajaistesi ristikuulusteltavana. Kaikkien monistuneiden hahmojen joukosta yrittää sinua lukeva sielu löytää kasvualustaa luottamukselle; pientä maapalstaa, johon kylvettyä siementä voisi kastella rukoillen, ettei myrskyinen hallayö tuhoa itävää tainta.
Petrin sekametelibasaari 