Suvivirsi – uudet sanat

Kuten tunnettua, mahtuu Suomeen aina vain yksi keskustelunaihe kerrallaan, ja keväällä 2014 se on ollut Suvivirsi. Ottamatta kantaa yhtään mihinkään mitään vastaan tai minkään puolesta, julkaisen tässä vaihtoehtosanoituksen kyseiseen viisuun. Kuten jokainen laulaja voi itse todeta, on tämä versio sekä arvo-, uskonto-, sukupuoli- että vuodenaikaneutraali lähestymistavassaan käsitettä suvi kohtaan – sopii siis laulettavaksi kaikissa julkisissa tilaisuuksissa minä tahansa vuodenaikana, missä tahansa seurassa.

Jo joutui armas aika,
uus’ kipukvartaali,
jonk’ haasteet kipunoivat
kuin sairaan anaali.
Ja haasteitansa tuovat
taas laskukäyrät nää.
Ne ympäristön koutsaa
kutsuen tiimeihin.

Taas posse pukeutuupi,
ja vaatekauppa käy.
Kas, kassakone laulaa,
ei huolia nyt näy.
Tää akti muistuttaapi
arvoista valuutan,
kierrosta rahan feissaa,
suo elon ihanan.

Taas katajainen kansa
saa maistaa keppiä.
Mut’ eikö homo sapiens
jo käytä webbiä!
Nyt verenkierron liitän
sykkeeseen valtion
sen fiiliksistä diggaan,
jalkautan vision.

Oi aikojemme alku
ja vuodenaikain sää,
se voimaantumishuuma,
ain elää käänteissä.
Vaan strategian voima
pelittää haasteissa,
se uutta kehittääpi,
ja nousukauden tuo.

Ei vertaista nyt tälle
maan johtotroikalle.
Jonk’ viisauden lahjat
jaetaan posselle.
Kun tsemikoutsauspiikin
vain posse saanut on,
päivittäistwiitin poustaa
kellokas Brysselin.

Taas lähes koko väestö
veroistaan marisee,
mut tarpeemme ne täyttää
ja kurjuus karisee.
Saan viisautta maistaa
myös opposition,
taas talouskasvu nousuun,
se osaamista on!

Esa Tikkanen ja Ari Pusa fanittavat Aljaksandr Ryhoravitš Lukašenkan hirmuhallintoa

Jääkiekkoilija Esa Tikkanen tukee avoimesti Valko-Venäjän diktaattoria, Aljaksandr Ryhoravitš Lukašenkaa, käymällä säännöllisesti pelaamassa tämän kanssa lätkää (HS 17.5. Ari Pusan kolumni ”Luotiliiveissä kaukalossa”). Ihmiset kuulemma ”hurraavat” näissä peleissä ja suurena filosofina herra Tikkanen toteaakin, että ”joka maassa on aina kaksi puolta”, ollen ainakin sikäli oikeassa, että esim. Valko-Venäjällä on kiduttajat ja kidutettavat, pyövelit ja tapettavat.

Ei liene vaikea arvata, että pelien jälkeen vietetään laatuaikaa Aljaksandrin tarjoamien herkkujen ja virvokkeiden kera, ja jos jää vielä nälkä ja jano, voi halvalla – kuten Hesarin urheilutoimittaja Ari Pusa ihaillen hehkuttaa – ajella taksilla kauppaan ostamaan suolakurkkuja ja Paradiso-punaviiniä.
Halpoja hintoja fanittaessaan toimittaja Pusa unohtaa mainita valkovenäläisten keskimääräisen palkkatason, kuinkas muutenkaan.

Joskus tuntuu siltä, että urheiluväen moraalisella välinpitämättömyydellä ei ole mitään rajaa. Jos Esa Tikkasta pidetään jonain suomalaisena ”sankarina”, häpeän syvästi suomalaisuuttani.

Mutta kai se on tärkeintä, että lätkäkaukaloraakilla ja urheilutoimittajalla on kivaa – paskat kaikesta muusta.

Euroviisut 2014 – YLE:n juontajakaksikon suusta kuultua

Koko Suomi jännittää.

Taaskaan kukaan ei kysynyt minulta mitään ennen tuollaisen väitteen esittämistä, mutta – ei tässä juuri nyt mikään erityisemmin jännitä. Asia erikseen on se, että jotain kamalaahan voi elämässä aina tapahtua ja sellaisen odotus voi olla alitajuisesti aktiivista, mutta se on elämänfilosofinen valinta ilman yhteyttä Eurovision laulukilpailuihin.

Nyt on nyt eikä mikään muinaisten roomalaisten aika.

Kiitän tiedosta, mutta onko maailma TODELLA muuttunut muinaisten roomalaisten ajoista? Missä muuten kulkee muinaisuuden ja ei-muinaisuuden raja!?

Näiden kisojen tärkein väline on matkapuhelin, sillä sillä suoritetaan äänestys.

Ahaa, korvat ovat siis epäoleellinen elementti musiikkikilpailuissa.

Kappaleen video oli visuaaliselta toteutukseltaan vaikuttavampi kuin tämä lavaproduktio.

Niin, olihan tässä nyt kyseessä musiikki-/laulukilpailu?

Oman maan edustajaa ei voi äänestää.

Miksi muuten ei voi? Eikö musiikkikilpailussa pitäisi verrata soivia todellisuuksia toisiinsa eikä ajatella sitä, mistä maasta joku artisti tai muu äänilähdekollektiivi on lähtöisin, peräisin tahi kotoisin? No, valitettava fakta on, että keskivertokansalainen on niin jumalattoman alkeellinen olento, että kannattaa missä tahansa kilpailussa kilpailijoita näiden kansallisuuden, ei osaamisen, suoritteiden ja kykyjen perusteella. Tämähän ei ole pelkästään suomalainen piirre, vaan koskee kaikkia maailman kansoja, joten ihmiskunnan kehitysaste ei ole edelleenkään kovin korkea.

Suomen edustussävelmän esittäjistöä juontajat tituleerasivat pariinkin otteeseen termillä meijjjän pojjjaat – ovatko Softenginen jäsenet siis juontajaparin biologisia jälkeläisiä?

Ukrainan edustaja, Maria Yaremchuk, on kuulemma huippulahjakas laulaja ja lisäksi vielä erityisen mainittava siksikin, että hänen isänsä on maineikas laulaja. Omin korvin todettuna Maria Yaremchuk ei eronnut mitenkään lajityypin muista perusääntelijöistä.