Kommunismi

Kommunismi ei ole koskaan ollut toimiva järjestelmä, eikä se sitä tule koskaan olemaankaan – ai miten niin?

No; tämä asia on nopeasti käsitelty. Oletteko lainanneet kirjastosta esim. CD-levyjä? Oletteko nähneet kaupungilla nk. ”city-pyöriä”?  Minkälaisessa kunnossa ne levyt ja pyörät yleensä ovat – miten ”kaikkien yhteistä” omaisuutta kohdellaan?

Se kommunismista.

Mainokset

Sade ja punainen maa

Valitettavasti en itse sattunut olemaan paikalla, mutta kiitos Radio YLE Ykkösen, sain kuulla suorana lähetyksenä Helsingin Juhlaviikkoihin kuuluvan Huvila-teltassa järjestetyn konsertin, jossa sai kantaesityksensä Eero Hämeenniemen uusi teos ”Sade ja punainen maa”. Säästääkseni itseäni turhalta selittelemiseltä, tässä suoraan kopioitu laina YLEn nettisivuilta:

Torstaina 28.8.2008 klo 19.03-21.40

Torstai-illan suorassa konserttiradioinnissa kuullaan uutta musiikkia Eero Hämeenniemeltä. Huvila-teltan konsertti tarjoaa vahvoja elämyksiä eteläintialaisen klassisen eli karnaattisen musiikin sekä eurooppalaisen ja intialaisen taidemusiikin kohtaamisten parissa.

Ennakkoluuloton suomalainen uuden musiikin kärkiorkesteri kohtaa eteläintialaisen karnaattisen musiikin merkittävimpiä taiteilijoita. Suorassa lähetyksessä Huvila-teltasta kuullaan kantaesityksenä Eero Hämeenniemen uusi teos Sade ja punainen maa. Laulusolistina esiintyy eteläintialaisen karnaattisen musiikin tämän hetken tärkein edustaja Bombay Jayashri Ramnath. Orkesterina on John Storgårdsin johtama Avanti! vahvistettuna intialaisilla lyömäsoittajilla. Sade ja punainen maa on musiikkia, joka puhuttelee niin intialaista kuin eurooppalaistakin kuulijaa. Sävellyksen perustana on viisi ikivanhaa tamilinkielistä rakkausrunoa. Konsertin alkupuolella Jayashri soittajineen esittää eteläintialaista karnaattista musiikkia.

Bombay Jayashri, laulu
Pungulam Subramaniam, mridangam-rumpu
Dr. S. Karthick, ghatam-saviruukku
Minna Pensola, viulu
Heikki Nikula, bassoklarinetti
Avanti!
John Storgårds, musiikin johto

Eero Hämeenniemihän tunnetaan yhtenä ”korvat auki”-sukupolven keskeisistä säveltäjistä Magnus Lindbergin, Jouni Kaipaisen, Esa-Pekka Salosen, Kaija Saariahon ja muiden vastaavien aikalaisten muassa, mutta siinä missä edellämainitut ovat sävelkielessä tiukassa kytköksessä länsimaisen taidemusiikin modernismiin ja jatkumon traditioon, on Eero valinnut ”toisin”; hän on mennyt sinne, minne jo the Beatles meni 1960-luvulla, sinne, minkä kanssa länsimainen populaarikulttuuri on flirttaillut aik’ajoin enemmän tai vähemmän, sinne, mikä on toiminut kriisiterapiana järjestelmällisyyden, yltäkylläisyyden, kiireen, rationaalisen ajattelun ja tappavien rutiinien uuvuttamalle länsimaiselle ihmiselle – Intiaan.

Heti kättelyssä on todettava, että Eero Hämeenniemi ei ole mikään ”Intiassa kaikki on niinku tosi erilaista ja tosi siis niinku tiätsä ihanaa niinku”-hörhö, vaan mies on syvällisesti tutustunut erityisesti eteläintialaiseen kulttuuriin opiskellen sekä kieltä, että tietenkin paikallista musiikkia/musiikkikulttuuria, ja lisäksi hän on elänyt maassa huomattavan pitkiä jaksoja tehden yhteistyötä paikallisten muusikoiden kanssa. Hämeenniemen suhde Intiaan ei ole kritiikittömän palvova, mutta ei myöskään länsimaisen itsetyytyväisen omahyväisyyden kyllästämä; vuosien varrella kuultujen kommenttien/luettujen artikkeleiden perusteella hän on kyennyt muodostamaan suhteellisen objektiivisen kuvan tuon nousevan jättivaltion olemuksesta.

Nyt lätinät sikseen ja konsertin antiin (tai siis antiin Hämeenniemen ”Sade ja punainen maa”-teoksen osalta, sillä ennen väliaikaa ollutta intialaisten muusikoiden omaa esitystä en kuullut kuin pari viimeistä minuuttia); miltä se musiikki vaikutti?

Kappaleen alkupuolta kuunnellessa tuli mieleen joitain ajatuksia säveltäjän mahdollisesta identiteettikriisistä ja siitä, kuinka Hämeenniemen suomalaiset kolleegat alkavat armottoman selkäänpuukotuksen ja suunnittelevat miehen lynkkaamista ”Aatteen pettämiseen” vedoten, mutta musiikin edetessä oli pakko antautua sen edessä, että musiikki oli viihdyttävää – siis Voi Hyvä Luoja Paratkoon; VIIH-DYT-TÄ-VÄÄ!(?!?!) – ja ajoittaisista eloisistakin hetkistä huolimatta lähinnä…mieltä rau-hoit-ta-vaa…(voiko nykysäveltäjänä esiintyvä ihminen tehdä suurempaa ”isänmurhaa” kuin säveltää viihdyttävää ja rauhoittavaa musiikkia?…).

No; välillä tuntui kuin intialaisten muusikoiden olisi ollut hieman hankalaa sopeutua seuraamaan sekä kapellimestaria, että koko sitä ”systeemiä”, josta länsimainen iso orkesteri koostuu, ja vastaavasti suomalaiset muusikot tuntuivat alussa olevan kuin studiomuusikot Bollywood-elokuvan äänityssessioissa, mutta laulusarjan edetessä nuokin ajatukset häipyivät, ja huomasin kuuntelevani musiikkia siten, kuin länsimaiseksi taidemusiikiksi luokiteltavaa musiikkia harvemmin kuuntelen; vailla tarvetta analysoida mitään.

Minusta Hämeenniemen sävellys on ”vain” musiikkia; se ei ole viihdettä, ei länsimaista taidemusiikkia, ei ihan intialaistakaan musiikkia – ja mikä ilahduttavinta; ei myöskään ”cross overia” – vaan se todellakin on musiikkia; hetkessä soivaa ja sitten olemattomuuteen katoavaa todellisuutta, tai ehkä sittenkin unta?…

Bombay Jayashin laulu oli pakottomasti lumoavaa; ei dominoivaa, mutta kuitenkin kaiken keskipisteessä olevaa iätöntä ja ajatonta Ihmisen Ääntä. Tämä seuraava ajatus voi olla ehkä hieman kerettiläinen, mutta hyvin usein intialaisia laulajia kuunnellessa tulee mieleen, kuinka Robert Plantin äänenkäyttö ja fraseerauskin on usein hämmästyttävän lähellä intialaisia ihanteita – ainakin joissakin Led Zeppelinin/Plantin oman soolotuotannon orientaalisemmin värittyneissä kappaleissa – ja kuin sivujuonteena tuolle, tuli Hämeenniemen teosta kuunnellessa  väkisinkin mieleen Jimmy Pagen ja Robert Plantin ”Unledded”-projekti vuodelta 1994, missä Page & Plant esittivät osin intialaisten muusikkojen kanssa vanhoja Zeppelin -klassikkoja varsin hyvin toteutetun orientaalisen marinadin läpi käytettyinä.

Koska intialaisen musiikin tuntemukseni on yhtä huonoa ja pinnallista kuin suurimmalla osalla läntisen pallonpuoliskon lajitovereistanikin, toimivat monet ”Sade ja punainen maa”-teoksen intialais-elementit verrannollisina esim. fuusiolegenda John McLaughlinin Shakti ja Mahavisnu Orchestra -yhtyeiden tuotosten kanssa, mutta Hämeenniemen tapa käyttää länsimaista isoa orkesteria oli kuitenkin sikäli ”länsimaista”, että sitä ei alistettu latteaksi sointimatoksi, vaan kaikilla soitinryhmillä oli pienistä kommenteista kasvavan suurmuodon kehittymisen kannalta aktiivista sanottavaa.

Varsinkin laulusarjan loppupuolella oli orkesterille kirjoitettu välillä hieman rock-henkistäkin riffittelyä, mutta tuotakaan elementtiä ei Hämeenniemi alleviivannut – josko edes tehdessään sellaista edes ajatteli.

Henkisesti Eero Hämeenniemen nyt kantaesitetty teos ei ole välttämättä kovinkaan kaukana tässäkin blogissa viime keväänä arvioidun Kimmo Hakolan kitarakonserton kanssa; elämmekö länsimaisessa kulttuurissamme jälleen orientalismista vitaliteettiaan etsivää aikakautta, aivan kuten tapahtui 1900-luvun alkupuoliskolla – etenkin Ranskassa?

Tällä kertaa odotan mielenkiinnolla sitä, miten musiikkimaailman ”viralliset valvojat” reagoivat Hämeenniemen tekeleeseen; veikkaisin, että osa tyrmää täysin, ja osa hymistelee jotain jostakin ”etsimisestä”, tms…

TeliaSonera Oyj

Aina silloin tällöin saa erilaisista yleisönosastoista ja netin keskustelupalstoilta lukea tulikivenkatkuisia selostuksia siitä, kuinka suuryritys X tai Y on kohdellut kaltoin asiakasta Z, W tai Å, mutta itselläni on nyt onnellisesti takana ja selvitettynä pieni kännykkälaskutusepäselvyys Soneran kanssa.

Miten toimia, jos katsot esim. minkä tahansa laskun sisältävän mielestäsi virheellistä/epäoikeudenmukaista laskutusta? Tutki ensin lasku ja mieti mistä voisi olla kyse, ja tutkittuasi voitavasi, ota yhteyttä yhtiön asiakaspalveluun. Kun asioit asiakaspalvelijan kanssa, ole asiallinen ja ystävällinen vaikka sappesi kiehuisi raivosta; se asiakaspalvelija ei ole syyllinen ongelmiisi, mutta yhteistyö asiakaspalvelijan kanssa voi vaikuttaa asian loppuratkaisuun; ”niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan”.

Firmojen kilpailu asiakkaista – ja ihan erityisesti matkapuhelinoperaattoribisneksessä – on armotonta, ja siksikään ei riita asiakkaan ja tätä palvelevan virkailijan välillä yleensä tänä päivänä ala virkailijan taholta; henkilökunta on todennäköisesti koulutettu säilyttämään malttinsa rasittavimpienkin rähinöitsijöiden kanssa.

En oikeastaan selittele enempiä Sonera-sotkuani tässä, sillä ihan piruuttani ajattelin liittää tähän kopion yhtiölle lähettämästäni reklamaatiosta, ja siitä ilmenevät asiani tarkemmat yksityiskohdat – jos ne nyt ketään sattuisivat kiinnostamaan…

Kaikki keskusteluni Soneran asiakaspalvelun kanssa tämän ongelmani tiimoilta ovat sujuneet todella hyvässä hengessä; olen ollut yhteydessä ehkä neljän eri asiakaspalvelijan kanssa, ja he kaikki ovat olleet erinomaisen asiallisia, avuliaita, kärsivällisiä ja kohteliaita – siitä lämpimät kiitokseni Soneralle!

Tänään asiakaspalvelusta soitettiin, ja ensin hieman keskusteltuamme ”ongelmastani”, sanoi virkailija, että laskustani pudotetaan pois €150! Kun en ollut puhelun aikana kotona, pyysin virkailijaa vielä lähettämään uuden laskuni tiedot sähköpostina – tässä lainaus siitä:

Puhelinkeskusteluumme viitaten TeliaSonera Finland Oyj on poikkeuksellisesti päättänyt kohtuullistaa laskun 10830106311 gprs-laskutusta 150 eurolla.

Näin ollen laskun uusi loppusumma on 61,48 euroa. Pyydämme ystävällisesti suorittamaan laskun 21.8.2008 mennessä alkuperäistä maksuviitettä käyttäen.

Jos tilanne jonkun yhtiön kanssa menee siihen, että pitää laatia reklamaatio, olen lähes vakuuttunut, että seuraavat asiat auttavat asioita menemään haluttuun suuntaan:

  • Pysy totuudessa
  • Älä vetoa tunteisiin tai leiki marttyyriä; älä ruikuta!
  • Ole asiallinen ja kohtelias
  • Myönnä mahdolliset omat virheesi
  • Pistä mausteeksi jokin kohteliaisuus yhtiötä kohtaa

En oikeasti voi tietää mikä on syy, mikä seuraus, mutta seuraavanlaisella kirjelmällä pääsin itseäni tyydyttäneeseen lopputulokseen (näin julkisessa mediassa esiintyessäni olen sensuroinut tarkemmat asiakas- ja henkilöllisyystietoni pois…):

Asia: epäselvyydet/ongelmat laskutuksessa koskien GPRS-tapahtumia laskussa no. 108 3010 6311 aikajaksolla 21.06-18.07.2008, sekä liittymäni tulevan laskun ennakkotiedoissa laskutuskaudelta 19.07-22.08.2008 tarkistettuna Soneran ”Omat Sivut” -palvelusta.

Liitteet: Laskuerittely (1 kpl), puheluerittely (7 kpl yhteennidottuina) & internetselainnäkymä Soneran ”Omat Sivut”-palvelusta (1 kpl).


Saatuani viimeisimmän matkapuhelinlaskuni keskiviikkona 23.07.2008, en ollut uskoa silmiäni; laskun loppusumma oli/on € 211,48 – aikajaksolta 21.06 – 18.07.2008! Tarkemmin laskua tutkittuani havaitsin pöyristyttävän summan aiheuttajaksi GPRS-tapahtumat, joita oli kertynyt tuolta jaksolta 632 kappaletta – käytännössä tarkoittaen laskujeni mukaan sitä, että yksi tunnin mittainen laskutusjakso olisi alkanut 24 kertaa vuorokaudessa.

Yrittäessäni muistella kuinka monta kertaa olin tuona aikajaksona yrittänyt tietoisesti käyttää internetiä kännykällä (Nokia 2630), muistelin kertoja olleen kaksi.

Soitin samana päivänä (ke 23.07) asiakaspalveluunne kertoen tilanteeni, ja sieltä luvattiin lähettää tarkempi laskuerittely, ja myös virkailijanne ajatteli, että joku ongelma jossakin nyt on, ja ehdotti vapaamuotoisen kirjallisen reklamaation lähettämistä yhtiöllenne.

Soitin asiakaspalveluunne myös eilen, maanantaina 28.07, hieman tiedustellakseni milloin laskuerittely tulisi (tuli tänään, tiistaina 29.07), sekä uuden ongelman kanssa; kävin netissä Soneran ”Omat Sivut”-palvelussa katsomassa liittymäni viimeisimpiä laskutustietoja, ja taas loksahti suu auki; aikajaksolla 19.07-28.07 olisi laskuksi kertynyt € 59,66 – melkoinen summa, kun varmuudella muistelin soittaneeni kolme puhelua ja netissä en kännykällä ole edes yrittänyt käydä (kopio tietokoneen näytön näkymästä liitteenä).

Ehdotin jo ensimmäisen kerran asiakaspalveluunne soittaessani (23.07), että liittymästäni poistettaisiin mahdollisuus internet-yhteyteen nimenomaisesti siksi, että kännykkäni ei ”omatoimisesti” voisi muodostaa nettiyhteyttä, sillä olin usein huomannut kännykän näytön yläreunassa G-kirjaimen, vaikka en ollut mitään internet-/GPRS-palvelua käyttänyt, ja siksikin, että en kännykkänettiä muutenkaan tarvitse, mutta koska lähettelen joskus valokuvia tekstiviestinä, ehdotti asiakaspalvelijanne, että ottaisin Sonera Data Porras -palvelun, ja sainkin kytkentävahvistuksen tänään (29.07), mutta vaikka uusi palvelu on vahvistuksen mukaan otettu käyttöön 23.07, ilmestyi G-kirjain taas hetkeksi kännykkääni eilen, vaikka en ole mitään multimediaan edes viittaavaa tehnyt.

Eilinen (28.07) asiakaspalvelijanne kysyi, josko minulla olisi joku toinen kännykkä jonka voisin ottaa omani sijasta käyttöön, ja sanoin voivani ottaa vanhan kännykkäni jossa ei ole edes mahdollisuutta mihinkään internet-/GPRS-palveluun, ja hän myös lupasi tutkia laskutusasiaani ja soittaa minulle ”kohta” takaisin. Soittoa ei tullut, mutta se ei tarkoita etteikö hän olisi yrittänyt soittaa, sillä puhelun jälkeen yritin saada vanhan kännykkäni toimimaan (=poistaa SIM-kortin ja siirtää se), mutta ilmeisesti akku oli tyhjentynyt, ja keksin sitten ottaa puolisoni vanhan kännykän käyttöön. Tuossa sähellyksessä meni jonkin aikaa, joten on mahdollista, että asiakaspalvelustanne on yritetty ottaa yhteyttä siinä onnistumatta.

Kuten aiemmin kerroin arvelleeni, olin aikajaksolla 21.06 – 18.07 yrittänyt selata internetiä kännykällä ehkä kaksi kertaa, ja saamani puheluerittelynkin mukaan voisi päätellä, että noin voisi olla, sillä otsikon ”Numero johon on soitettu” alla on muutoin aina WAP.SONERA.NET, mutta 27.06 ja 06.07 löytyy pelkkä merkintä ”internet”(ko. puheluerittely on myös liitteenä). En tosin tiedä, mikä käytännön ero noilla kahdella asialla on.

Tässä välissä on pakko mainita, että asiakaspalvelunne on ollut asiallista ja ystävällistä.

Jos tämän asian selvittämiseksi olisi tarpeellista selvittää esim. numerot joihin olen soittanut ko. aikajaksolla tai internet-osoitteet joihin olen muodostanut/yrittänyt muodostaa yhteyden, annan teille siihen kaikki valtuudet, sillä haluaisin todellakin selvittää tämän asian.

Tietenkin on mahdollista, että olen itsekin ollut jotenkin huolimaton/tietämätön/ymmärtämätön kännykän internet-/GPRS-asetusten kanssa, mutta mielestäni olen sekä harvoin internetiä selatessani, että myöskin valokuvia lähetettyäni, pyrkinyt ”poistumaan” kulloisestakin palvelusta, enkä ole mitään GPRS-palveluja käyttänyt (ellei ko. asiaa käytetä esim. juuri valokuvien/multimedian lähettämiseen), mutta vaikka näinkin olisi, tuntuisi mahdollisesta vahingosta rokottaminen (=ko. viimeisin lasku) kohtuuttomalta.

Joissakin aiemmissakin (lähimenneisyyden) laskuissa on ollut minun mittapuullani oudon korkeita loppusummia, mutta vasta tämä viimeisin herätti ajatukseen, että jokin asia on nyt pahasti pielessä.

Asiakaspalvelijanne kysyi, voisiko kyseessä olla joku virus, mutta sekin tuntuisi hieman epätodennäköiseltä, vaikkakaan ei tietenkään täysin mahdottomalta; kun olen kännykällä nettiä yrittänyt selata, olen käynyt vain lähtökohtaisestikin turvallisiksi luokitelluilla, tutuilla sivustoilla.

Siirrettyäni SIM-korttini uusimmasta kännykästäni (Nokia 2630) vanhempaan, älysin kokeilla alkuperäisasetusten palautusta – tosin ilman SIM-korttia – siihen, ja nyt uskoisin sen olevan ehkä ”turvallisen”, mutta toistaiseksi käytän puolisoni vanhempaa laitetta – varmuuden vuoksi.

Olen ollut tyytyväinen Sonera-asiakas ensimmäisestä kännykästäni alkaen, enkä ole jaksanut kuunnella muiden firmojen ”houkutteluja”, ja siksikin toivoisin, että asiani saataisiin ratkaistua kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla.

Nyt puheena olevan laskun eräpäivä on 07.08.2008, ja mikäli asiaa ei saada siihen mennessä selvitettyä, pyytäisin ystävällisesti eräpäivän lykkäämistä siihen asti, että asia saadaan selvitettyä.

Helsingissä 29.07.2008

Ystävällisin terveisin:_______________________________________________
Petri Sainio

Hesari sisäisen valtataistelun kourissa?

Vieraat lajit köyhdyttävät luontoa – HS.fi – Pääkirjoitus

Onko maamme suurin päivälehti linja-/valtataisteluiden kourissa; Hesariahan on yleensä pidetty varsin maahanmuuttajapositiivisena mediana, mutta ylläolevasta linkistä aukeavan pääkirjoituksen (su 03/08/2008) perusteella voi aistia melko voimakastakin muutosta lehden kannanotoissa.

Muutenkin Helsingin Sanomissa on viimeaikoina ollut varsin ristiriitaisia kirjoituksia; Hesarin virallisena linjanahan on ollut lähes fundamentalistinen usko IHMISEN aiheuttamaan ilmastonmuutokseen, mistä viimeisimmän Kuukausiliitteen (Elokuu 2008) juttu otsikolla ”Tehtävä Pohjoisessa” on jälleen hyvä esimerkki – alaotsikon mukaan ”Kirjailija Risto Isomäki matkusti Grönlantiin pysäyttääkseen ilmastonmuutoksen ja pelastaakseen maailman” – mutta mitä vaatii Hesarin urheilutoimittaja Arno Seiro ”Yläkulma”-kolumnissaan sunnuntaina 03/08; ”Ralli tarvitsee lisää suosiota maailmalla”!!

Toimittaja Seiro tuntuu tuntevan aitoa huolta siitä, että ralliautoilun MM-sarjassa on liikaa suomalaisia kuljettajia, ja tämän seurauksena lajin kansainvälinen arvostus kärsii, ja ratkaisuksi Seiro ehdottaa mm. rallimaailman panostamista internetiin; ”Mitä nopeampaan ja monipuolisempaan palveluun internet pystyy, sitä enemmän se alkaa kiinnostaa ihmisiä”.

Varmaankin asia on kuten Arno Seiro sanoo, mutta eikös yksityisautoilun pitänyt olla se suurin IHMISEN aiheuttaman ilmastonmuutoksen syy, ja ralliautoilun kaikista turhinta energian tuhlaamista ja luonnon saastuttamista?

Ilmeisesti Hesarissa ollaan muutenkin huolissaan metsässä tapahtuvan ylinopeuskaahailun tulevaisuudennäkymistä, sillä lauantaina 02/08 pääsevät urheilusivuilla ääneen vanhat rallisotaratsut Pentti Airikkala ja Simo Lampinen kantaen huolta mm. siitä, että ”meno olisi näyttävämpää, kun ne (=ralliautot) menisivät nykyisiä nelivetoisia enemmän poikittain”, ja ”takavetoisuuden lisäksi renkaissa pitäisi olla huonompi pito kuin nyt”. Nämä pojat kaipaavat myös lisää näyttävyyttä hurjastelumittelöihin; ”Moottorin ohjausyksiköllä saataisiin pakoputkesta tulemaan liekkejä aina kun nostaa jalan kaasulta ja samalla moottorin pitäisi paukahdella”, ja toiveet jatkuvat ”takalokasuojien sisäpuolelle pitäisi saada titaanilevyt, jolloin niihin iskevät kivet löisivät selvästi näkyvää kipinää kirkkaassa päivänvalossakin”.

Eivätkös nuo asiat lisäisi polttoaineen kulutusta?

Eikös yksi ”järkevä” peruste ralliautoilulle ole ollut sen ”hyöty” siviiliautojen kehittämiselle? Jos noin onkin, ei se herroja Airikkala ja Lampinen tunnu häiritsevän; ”Ei Fordin Focustakaan tai Citroenin C4:kään saa nelivetoisena” toteavat pojat toimittaja Arno Seiron kommenttiin ”moni ajattelee, että takavetoisiin siirtyminen olisi autonvalmistajille hankalaa, koska takavetoisia ei juuri enää valmisteta”.

Onko Hesari siitymässä avoimen maahanmuuttajakielteisiin kantoihin, onko usko IHMISEN aiheuttamaan ilmastonmuutokseen koetuksella, kaivataanko lehden urheilutoimituksessa nostalgisesti ”vanhoihin, hyviin” aikoihin, jolloin herrasmiehet ajoivat näyttävästi kilpaa hohdokkailla ajokeillaan ilman kaikenlaisten ilmastonmuutosten ja muiden ”viherpiperryshörhelöintien” aiheuttamaa maailmantuskaa?

Aatos Erkko ei ole pitkään aikaan esiintynyt julkisuudessa, eikä hänestä ole ollut uutisia – mitä on tapahtumassa?